-'' Harvoin saa mahdollisuuden kokea jotain niin ainutlaatuista. Tuskin kukaan osaa    arvostaa sitä oikein, kun se sattuu omalle kohdalle ja jos sen antaa mennä huomaamatta ohi, kiduttaa se sinua koko lopun elämäsi.''-

 

                     -'' En vain voinut antaa sen valua ohitseni.''-

 

*******************************************************

Olin silloin täysin yllättynyt, kun sain kuulla että hakemukseni vaihto-oppilaaksi oli hyväksytty ja postissa lähetettiin ilmoituskirje. Suorastaan haukoin henkeäni, sillä en ollut uskonut pääseväni läpi...Olihan kaikki ollut puoliksi leikkiä.

Silti pakkasin tavarani kasaan ja lähdin kohti lentokenttää..

 

Saavuin määränpäähäni, eli sub-trooppiseen kylään jonnekin päin Kiinaa tai en ollut edes varma minkä valtion sisällä olin. Tämä oli ensimmäinen kertani ulkomailla, eikä kielitaitoni riittänyt juuri mihinkään. En osannut oikeastaan mitään muuta kuin äidinkieleni ja muutaman sanan espanjaa. Muttan nyt olinkin jo keskellä sademetsää ja sattumalta tulevan perheeni talon edessä ellei taksi ollut jättänyt minua väärään paikkaan. En edes tiennyt perheestä mitään muuta, kuin heidän nimensä ja ikänsä. Epätoivoisena lähdin kulkemaan pientä polkua kohti taloa...

Saavuin keskelle pihaa. Talot näyttivät itämaisilta eli olin kai edelleen Kiinassa.. tai sitten en, mutta talo oli sama jonka olin aijemmin kuvassanähnyt. Olin oikeassa paikassa ja kuistilla istuskelevat henkilöt näyttivät tutuilta.

Sitä kai kutsutaan meditaatioksi tai horrokseksi, sillä kumpikaan henkilöistä ei näyttänyt huomaavan tuloani. He vain katselivat taivaalle ja puhuivat jotain mitä en ymmärtänyt ollenkaan. Mandariinikiinan kurssi olisi ollut hyvä ottaa ennen matkaa, mutta sitä oli turha katua nyt paikanpäällä.

Huomasin ruohikossa pienen kivistä tehdyn lammen ja päätin tutustua siihen tarkemmin. Tämä paikka oli todella upea ja teki minuun vaikutuksen. Kaikki oli varmaan erehdystä, mutta halusin ottaa silti kaiken matkasta irti.

Vaikka en ollutkaan säikkyvää tyyppiä, sai tämä uusi ympäristö minut tuntemaan itseni pieneksi. Kun nostin katseeni lammen säihkyvästä pinnasta, täytyi minun ottaa ylimääräinen tukiaskel, sillä viereeni oli saapunut huomaamattomasti ja äänettömästi tuntematon nainen. Osasimme vain tuijottaa toisiamme mykistyneinä..

Kohta nainen käveli kuitenkin luokseni ja tervehti yllättäen äidinkielelläni.

> Hei Cloud ja tervetuloa Meilingin kylään.  Voit kutsua minua Maoksi.''

> H-hei. Sinä puhutkin.......Öö Kiitos.'' vastasin yllättyneenä

Mao naurahti hieman, mutta tervehti minua nopeasti pienillä poskisuudelmilla ja tiukalla halauksella. Tänne tuloni ei tainnutkaan olla erehdys, koska he tiesivät nimeni ja otivat minut lämpimästi vastaan.

> Ihanaa saada tänne uusia kasvoja! Siitä onkin jo vuosia aikaa, kun viimeksi kyläämme on tullut vieraita muulta.'' Mao iloitsi eikä häpeillyt yhtään innostustaan ja pyörimistään ympärilläni.

> Kiitos. Tunnen itseni jo nyt kotoisaksi.'' vastasin ja väläytin pienen hymyn.

> Hyvä, sillä tulet asumaan minun ja ystävieni kanssa kokonaisen kuukauden ajan..'' Mao iloitsi.

Mao raahasi minut sisälle taloon ja esitteli huoneeni. Se oli suuri ja raikas, varmaan hetki sitten siivottu ja järjestelty.

> Vastaako tämä kuvitelmiasi vai puuttuuko jotain?'' Mao kysyi heti huoneeseen tultuamme.

> E-ei, tämä on kerrassaan upea ja kaikki on hyvin. Kiitos.'' vastasin ja laskin tavarat lattialle.

> Hyvä, mutta jos tarvitset jotain, älä pelkää tulla pyytämään minulta tai ystävältäni.'' Mao sanoi ja hymy kohosi hänen kasvoilleen.

> Jätän sinut nyt purkamaan tavarasi ja menen takaisin kuistille. Olen siellä jos tarvitset jotain.'' Mao sanoi.

> Kiitos vielä kaikesta. On todella upeaa olla täällä.'' kiitin vielä Maota ennen kun hä poistui ovasta äänettömästi.

> Uskomatonta!'' kaaduin sängylle ja katselin ympärilleni. Huone oli isompi kuin omani kotona ja paljon hienompi. Kaikki oli niin epätodellista ja ainutlaatuista. Kuuntelin Maon askelia, mutta vaikka hänen kenkänsä olivatkin puuta, en voinut kuulla mitään. Tällainen ''paperitalo'' kuten äitini oli sanonut, mutta en kuulut Maon askelia. Vain oma hengitykseni erottui hiljaisuudessa.

                                        * * * * * * * * * * * * * * * *

Kuistilla Mao katsoi edelleen paikoillaan istuvaa ystäväänsä ja huokaisi. Siitä oli liki 5 vuotta, kun heillä oli viimeksi ollut vaihto-oppilas vieraanaan. Viisi vuotta sitten jokin oli mennyt pahasti pieleen ja jotain peruuttamatonta oli tapahtunut.. Miten tämä kaikki päättyisi nyt viisi vuotta myöhemmin.

Mao ja ystävä siirtyivät sisälle. Jokin painoi selvästi Maon mieltä...

> Onko kaikki hyvin?''

> On. En vain tiedä miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua ja olen huolissani miten kaikki päättyy.'' Mao huokaisi.

> Mao, siitä on jo kohta viisi vuotta eikä se ollut sinun syysi. Uskon että Cloud on turvassa niin kauan kuin hän ei tiedä asiasta mitään.''

> Turvassa? Onko hän sitten vaarassa? Miksi puhut noin!?'' Mao kihahti.

> Eikö meidän pitäisi kertoa hänelle siitä ja ''hänestä''?''

> Ei todellakaan jos et halua pilata kaikkea. Se saattaisi karkoittaa hänet tai asettaa vaaraan. Emme tiedä mitä hän tekee jos kuulee siitä. Se voi olla kohtalokasta ja menetämme kaiken mitä olemme vaalineet.'' Mao kihisi ja yritti pidätellä ääntään.

> Hyvä on, mutta tämä kaikki tulee pättymään jossain vaiheessa ja sitä ei voi estää kukaan...''