- Kaikille ihmisille on jossain päin maailmaa juuri se oikea henkilö, jonka kanssa elää elämänsä. Vaikkei sitä henkilöä heti löytäisikään, ei koskaan pidä antaa periksi. Tämä ajatus siivitti matkani Kiinaan. Kentien juuri siellä on elämäni rakkaus...''

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Mao ja hänen ystävänsä pelasivat ulkona palloa. Itse olin päättänyt ottaa pienet nokoset pitkän lennon päätteeksi. Halusin olla virkeä, jotta jaksoin tutustua uusiin ihmisiin.

Raahauduin ulos huoneestani ja kävelin suoraan vaatekaapille. Se oli kai vaistomaista ja aistin vaatteeni olevan siellä. Vaatteeni eivät olleet mitään kuuminta huutoa, koska kiireessä kaikki parhaat olivat jääneet kotiin. Vanhat yövaatteeni olivat sattuneet sopivasti käsiin ja nyt ne olivatkin päälläni.

Mao oli tunkenut kaikki vaatteeni kaappiin sikin sokin.. Vedin samat vaatteet niskaani kuin aijeminkin. Ohimennen tsekkasin kelloa.. Se ei ollut paljon ja pimeän tuloon oli vielä muutama tunti. Ehtisin hyvin tutustua pihaan ja talon asukkaisiin.

Olinko todella tullut tällaiseen paratiisiin, mietin päätä raapien, kun astuin pihan puolelle. Hölmistyneenä tuijottelin ympärilleni ja etsin uusia kiinnostavia paikkoja.

Pihan perällä, aivan rakennuksen vierellä oli matala lampi. Aurinko porotti siihen niin mukavasti, että päätin ottaa hieman väriä kalkin vaalealle iholleni. Toisaalta en kylläkään ollut paikallisia paljoa vaalempi, oikestaan taisin näyttää heistä tummaihoiselta..?

En ahtinyt kauaa makoilla, kun Mao liittyi ystävineen seuraani. Heidän mongerruksestaan en saanut mitään selvää, paitsi kun Mao kysyi jotain minulta.

< Tänään on kaunis päivä. Toivottavasti tällaista olisi koko tuleva kuukausi, niin lomasi olisi täydellinen.'' Mao puhui kai itsekseen..

< Olisihan se kiva..'' mutisin epävarmana takaisin.

Makoilu alkoi jo kyllästyttää, sitä paitsi ötökät tykkäsivät minusta liikaa ja minun oli pakko nousta ylös. Silmiini osui eräänlainen taikakaivo. Päätin yrittää ja heittää sinne pari lanttia, ihan vain varmuuden vuoksi, jos lomastani tulisi täydellinen..

Pimeä alkoi jo tulla, mutta se ei haitannut minua. Ympäristö oli niin trooppinen ja kiinnostava. Olisin voinut tuijottaa ympärilleni vaikka koko yön, mutta pihan keskellä oleva ''vaja'' alkoi kiinnostaa minua. Halusin ottaa siitä jo selvää..

Vähitellen hivuttauduin kohti mystistä rakennusta. Kun olin päässyt ikkunan luo, meni koko suunnitelmani mönkään. Kuulin askelia takanani, se oli Maon ystävä, jota en tuntenut vielä yhtään... Hän katsoi minua outo hymy huulillaan...

Hän ei tainnut paljoa ujostella, vaan kutsui minua luokseen. Yllätyksekseni hän puhui samaa kieltä kuin minä!

< Hei Cloud! Minä olen Shung.'' Hän sanoi ja nyökkäsi tervehdykseksi.

< H-hei Shung?'' vastasin epäröiden ja se toi hymyn hänen huulilleen.

< Taisit yllättyä! En ole erityisen hyvä puhumaan muuta kuin kiinaa.'' Shung naurahti ja osoitti yllättynyttä ilmettäni.

< Hieman,, joo.. yllätyin..'' mutisin nolona vastaan.

< J-jo-oo.. hieman.'' vastasin nolona.

< Ymmärrän, se on aina kiinnostanut kaikkia.'' Shung sanoi. < Olisi kuitenkin parempi palata jo sisälle,ei ole hyväksi olla ulkona tähän aikaan.''

Mao ja Shung katosivat sisälle, mutta Shung sai uteliaisuuteni vain heräämään. Mitä tuo rakennus piti sisällään ja miksi siellä paloi valot? Miksei siinä ollut ovea? Kaikki kysymykset kiusasivat päässäni ja tiesin etten saisi yöllä unta.

Pakotin kuitenkin itseni takaisin taloon. Oli jopa todella mukavaa juosta pitkin pitkää kuistia, jos sitä sillä nimellä saattoi kutsua....

Huoneessani mätkähdin vuoteelleni ja loin katseen kohti kattoa. Annoin mieleni täyttyä kaiken maailman kysymyksillä ja mielikuvitukseni otti vallan. En tuntenut pienintäkään väsymyksen oiretta. Tämä ympäristö oli taianomainen ja kiinnostava. Olisi todella upeaa tutkia sitä koko kuukausi, onneksi se oli mahdollista!

Sillävälin Shung oli saanut puhelun, (talossa on puhelin!) ja hän puhui taas samaa outoa kiinaa..

< Ymmärrän.- Kyllä kaikki on sujunut hyvin...ei ole..siis mitään ei ole tapahtunut ja voitte olla huoleti.'' Shung vastaili puhelimeen. (Mun vapaata tulkkausta..)

Puhelu päättyi ja Mao ilmaantui paikalle jostain talon kätköistä. Shung keksikin oitis uuden laikin ja huitaisi Maota tyynyllä.

> TYYNYSOTAA!'' hän huusi ja nauroi samalla.

> Hullu!'' Mao nauroi takaisin.

> ÄÄäääh...! Lopeta!'' Mao huusi lopulta ja esteli Shungn jatkuvaa huitimista.

< Älä ole noin tylsä!'' Shung vastasi, muttei ehtinyt sanoissaan loppuun, koska sai tyynystä päähänsä. Mao taktikoi ja antoi nyt vuorostaan Shungle turpaan..

Pian sota loppuikin jo, Mao oli ylivoimainen voittaja.

< Hei! pehmittely yritykset ei nyt auta Shung! En anna sinun sanoa sanaakaan 'hänestä' Cloudille.'' Mao kietäytyi, muttei työntänyt kuitenkaan Shungia kauemmaksi.

< Tiedän, ''Hän'' sanoi samaa puhelimessa, mutta minusta olisi kuitenkin parempi, jos hän tietäisi ja osaisi olla varautunut.'' Shung väitti vastaan. Se ei kuitenkaan päässyt Maon korviin asti.

<Älä ole hupsu.'' Mao sanoi ja antoi pienen poskisuudelman. Hän hän sai Shungn ajatukset muualle, kukapa mies ei suudelmasta menisi sekaisin, sen tiesi kaikki..

<Ööö..'' Shung osassi vain sanoa.. Hän oli nyt mennyttä miestä..

                                         * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

-Mutta kuka hän on?

 

 

+ 2.osan loppu. Ja kysymykseen vastausta on tulossa seuraavissa osissa....

 

 

 

-'' Harvoin saa mahdollisuuden kokea jotain niin ainutlaatuista. Tuskin kukaan osaa    arvostaa sitä oikein, kun se sattuu omalle kohdalle ja jos sen antaa mennä huomaamatta ohi, kiduttaa se sinua koko lopun elämäsi.''-

 

                     -'' En vain voinut antaa sen valua ohitseni.''-

 

*******************************************************

Olin silloin täysin yllättynyt, kun sain kuulla että hakemukseni vaihto-oppilaaksi oli hyväksytty ja postissa lähetettiin ilmoituskirje. Suorastaan haukoin henkeäni, sillä en ollut uskonut pääseväni läpi...Olihan kaikki ollut puoliksi leikkiä.

Silti pakkasin tavarani kasaan ja lähdin kohti lentokenttää..

 

Saavuin määränpäähäni, eli sub-trooppiseen kylään jonnekin päin Kiinaa tai en ollut edes varma minkä valtion sisällä olin. Tämä oli ensimmäinen kertani ulkomailla, eikä kielitaitoni riittänyt juuri mihinkään. En osannut oikeastaan mitään muuta kuin äidinkieleni ja muutaman sanan espanjaa. Muttan nyt olinkin jo keskellä sademetsää ja sattumalta tulevan perheeni talon edessä ellei taksi ollut jättänyt minua väärään paikkaan. En edes tiennyt perheestä mitään muuta, kuin heidän nimensä ja ikänsä. Epätoivoisena lähdin kulkemaan pientä polkua kohti taloa...

Saavuin keskelle pihaa. Talot näyttivät itämaisilta eli olin kai edelleen Kiinassa.. tai sitten en, mutta talo oli sama jonka olin aijemmin kuvassanähnyt. Olin oikeassa paikassa ja kuistilla istuskelevat henkilöt näyttivät tutuilta.

Sitä kai kutsutaan meditaatioksi tai horrokseksi, sillä kumpikaan henkilöistä ei näyttänyt huomaavan tuloani. He vain katselivat taivaalle ja puhuivat jotain mitä en ymmärtänyt ollenkaan. Mandariinikiinan kurssi olisi ollut hyvä ottaa ennen matkaa, mutta sitä oli turha katua nyt paikanpäällä.

Huomasin ruohikossa pienen kivistä tehdyn lammen ja päätin tutustua siihen tarkemmin. Tämä paikka oli todella upea ja teki minuun vaikutuksen. Kaikki oli varmaan erehdystä, mutta halusin ottaa silti kaiken matkasta irti.

Vaikka en ollutkaan säikkyvää tyyppiä, sai tämä uusi ympäristö minut tuntemaan itseni pieneksi. Kun nostin katseeni lammen säihkyvästä pinnasta, täytyi minun ottaa ylimääräinen tukiaskel, sillä viereeni oli saapunut huomaamattomasti ja äänettömästi tuntematon nainen. Osasimme vain tuijottaa toisiamme mykistyneinä..

Kohta nainen käveli kuitenkin luokseni ja tervehti yllättäen äidinkielelläni.

> Hei Cloud ja tervetuloa Meilingin kylään.  Voit kutsua minua Maoksi.''

> H-hei. Sinä puhutkin.......Öö Kiitos.'' vastasin yllättyneenä

Mao naurahti hieman, mutta tervehti minua nopeasti pienillä poskisuudelmilla ja tiukalla halauksella. Tänne tuloni ei tainnutkaan olla erehdys, koska he tiesivät nimeni ja otivat minut lämpimästi vastaan.

> Ihanaa saada tänne uusia kasvoja! Siitä onkin jo vuosia aikaa, kun viimeksi kyläämme on tullut vieraita muulta.'' Mao iloitsi eikä häpeillyt yhtään innostustaan ja pyörimistään ympärilläni.

> Kiitos. Tunnen itseni jo nyt kotoisaksi.'' vastasin ja väläytin pienen hymyn.

> Hyvä, sillä tulet asumaan minun ja ystävieni kanssa kokonaisen kuukauden ajan..'' Mao iloitsi.

Mao raahasi minut sisälle taloon ja esitteli huoneeni. Se oli suuri ja raikas, varmaan hetki sitten siivottu ja järjestelty.

> Vastaako tämä kuvitelmiasi vai puuttuuko jotain?'' Mao kysyi heti huoneeseen tultuamme.

> E-ei, tämä on kerrassaan upea ja kaikki on hyvin. Kiitos.'' vastasin ja laskin tavarat lattialle.

> Hyvä, mutta jos tarvitset jotain, älä pelkää tulla pyytämään minulta tai ystävältäni.'' Mao sanoi ja hymy kohosi hänen kasvoilleen.

> Jätän sinut nyt purkamaan tavarasi ja menen takaisin kuistille. Olen siellä jos tarvitset jotain.'' Mao sanoi.

> Kiitos vielä kaikesta. On todella upeaa olla täällä.'' kiitin vielä Maota ennen kun hä poistui ovasta äänettömästi.

> Uskomatonta!'' kaaduin sängylle ja katselin ympärilleni. Huone oli isompi kuin omani kotona ja paljon hienompi. Kaikki oli niin epätodellista ja ainutlaatuista. Kuuntelin Maon askelia, mutta vaikka hänen kenkänsä olivatkin puuta, en voinut kuulla mitään. Tällainen ''paperitalo'' kuten äitini oli sanonut, mutta en kuulut Maon askelia. Vain oma hengitykseni erottui hiljaisuudessa.

                                        * * * * * * * * * * * * * * * *

Kuistilla Mao katsoi edelleen paikoillaan istuvaa ystäväänsä ja huokaisi. Siitä oli liki 5 vuotta, kun heillä oli viimeksi ollut vaihto-oppilas vieraanaan. Viisi vuotta sitten jokin oli mennyt pahasti pieleen ja jotain peruuttamatonta oli tapahtunut.. Miten tämä kaikki päättyisi nyt viisi vuotta myöhemmin.

Mao ja ystävä siirtyivät sisälle. Jokin painoi selvästi Maon mieltä...

> Onko kaikki hyvin?''

> On. En vain tiedä miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua ja olen huolissani miten kaikki päättyy.'' Mao huokaisi.

> Mao, siitä on jo kohta viisi vuotta eikä se ollut sinun syysi. Uskon että Cloud on turvassa niin kauan kuin hän ei tiedä asiasta mitään.''

> Turvassa? Onko hän sitten vaarassa? Miksi puhut noin!?'' Mao kihahti.

> Eikö meidän pitäisi kertoa hänelle siitä ja ''hänestä''?''

> Ei todellakaan jos et halua pilata kaikkea. Se saattaisi karkoittaa hänet tai asettaa vaaraan. Emme tiedä mitä hän tekee jos kuulee siitä. Se voi olla kohtalokasta ja menetämme kaiken mitä olemme vaalineet.'' Mao kihisi ja yritti pidätellä ääntään.

> Hyvä on, mutta tämä kaikki tulee pättymään jossain vaiheessa ja sitä ei voi estää kukaan...''