- Kaikille ihmisille on jossain päin maailmaa juuri se oikea henkilö, jonka kanssa elää elämänsä. Vaikkei sitä henkilöä heti löytäisikään, ei koskaan pidä antaa periksi. Tämä ajatus siivitti matkani Kiinaan. Kentien juuri siellä on elämäni rakkaus...''

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Mao ja hänen ystävänsä pelasivat ulkona palloa. Itse olin päättänyt ottaa pienet nokoset pitkän lennon päätteeksi. Halusin olla virkeä, jotta jaksoin tutustua uusiin ihmisiin.

Raahauduin ulos huoneestani ja kävelin suoraan vaatekaapille. Se oli kai vaistomaista ja aistin vaatteeni olevan siellä. Vaatteeni eivät olleet mitään kuuminta huutoa, koska kiireessä kaikki parhaat olivat jääneet kotiin. Vanhat yövaatteeni olivat sattuneet sopivasti käsiin ja nyt ne olivatkin päälläni.

Mao oli tunkenut kaikki vaatteeni kaappiin sikin sokin.. Vedin samat vaatteet niskaani kuin aijeminkin. Ohimennen tsekkasin kelloa.. Se ei ollut paljon ja pimeän tuloon oli vielä muutama tunti. Ehtisin hyvin tutustua pihaan ja talon asukkaisiin.

Olinko todella tullut tällaiseen paratiisiin, mietin päätä raapien, kun astuin pihan puolelle. Hölmistyneenä tuijottelin ympärilleni ja etsin uusia kiinnostavia paikkoja.

Pihan perällä, aivan rakennuksen vierellä oli matala lampi. Aurinko porotti siihen niin mukavasti, että päätin ottaa hieman väriä kalkin vaalealle iholleni. Toisaalta en kylläkään ollut paikallisia paljoa vaalempi, oikestaan taisin näyttää heistä tummaihoiselta..?

En ahtinyt kauaa makoilla, kun Mao liittyi ystävineen seuraani. Heidän mongerruksestaan en saanut mitään selvää, paitsi kun Mao kysyi jotain minulta.

< Tänään on kaunis päivä. Toivottavasti tällaista olisi koko tuleva kuukausi, niin lomasi olisi täydellinen.'' Mao puhui kai itsekseen..

< Olisihan se kiva..'' mutisin epävarmana takaisin.

Makoilu alkoi jo kyllästyttää, sitä paitsi ötökät tykkäsivät minusta liikaa ja minun oli pakko nousta ylös. Silmiini osui eräänlainen taikakaivo. Päätin yrittää ja heittää sinne pari lanttia, ihan vain varmuuden vuoksi, jos lomastani tulisi täydellinen..

Pimeä alkoi jo tulla, mutta se ei haitannut minua. Ympäristö oli niin trooppinen ja kiinnostava. Olisin voinut tuijottaa ympärilleni vaikka koko yön, mutta pihan keskellä oleva ''vaja'' alkoi kiinnostaa minua. Halusin ottaa siitä jo selvää..

Vähitellen hivuttauduin kohti mystistä rakennusta. Kun olin päässyt ikkunan luo, meni koko suunnitelmani mönkään. Kuulin askelia takanani, se oli Maon ystävä, jota en tuntenut vielä yhtään... Hän katsoi minua outo hymy huulillaan...

Hän ei tainnut paljoa ujostella, vaan kutsui minua luokseen. Yllätyksekseni hän puhui samaa kieltä kuin minä!

< Hei Cloud! Minä olen Shung.'' Hän sanoi ja nyökkäsi tervehdykseksi.

< H-hei Shung?'' vastasin epäröiden ja se toi hymyn hänen huulilleen.

< Taisit yllättyä! En ole erityisen hyvä puhumaan muuta kuin kiinaa.'' Shung naurahti ja osoitti yllättynyttä ilmettäni.

< Hieman,, joo.. yllätyin..'' mutisin nolona vastaan.

< J-jo-oo.. hieman.'' vastasin nolona.

< Ymmärrän, se on aina kiinnostanut kaikkia.'' Shung sanoi. < Olisi kuitenkin parempi palata jo sisälle,ei ole hyväksi olla ulkona tähän aikaan.''

Mao ja Shung katosivat sisälle, mutta Shung sai uteliaisuuteni vain heräämään. Mitä tuo rakennus piti sisällään ja miksi siellä paloi valot? Miksei siinä ollut ovea? Kaikki kysymykset kiusasivat päässäni ja tiesin etten saisi yöllä unta.

Pakotin kuitenkin itseni takaisin taloon. Oli jopa todella mukavaa juosta pitkin pitkää kuistia, jos sitä sillä nimellä saattoi kutsua....

Huoneessani mätkähdin vuoteelleni ja loin katseen kohti kattoa. Annoin mieleni täyttyä kaiken maailman kysymyksillä ja mielikuvitukseni otti vallan. En tuntenut pienintäkään väsymyksen oiretta. Tämä ympäristö oli taianomainen ja kiinnostava. Olisi todella upeaa tutkia sitä koko kuukausi, onneksi se oli mahdollista!

Sillävälin Shung oli saanut puhelun, (talossa on puhelin!) ja hän puhui taas samaa outoa kiinaa..

< Ymmärrän.- Kyllä kaikki on sujunut hyvin...ei ole..siis mitään ei ole tapahtunut ja voitte olla huoleti.'' Shung vastaili puhelimeen. (Mun vapaata tulkkausta..)

Puhelu päättyi ja Mao ilmaantui paikalle jostain talon kätköistä. Shung keksikin oitis uuden laikin ja huitaisi Maota tyynyllä.

> TYYNYSOTAA!'' hän huusi ja nauroi samalla.

> Hullu!'' Mao nauroi takaisin.

> ÄÄäääh...! Lopeta!'' Mao huusi lopulta ja esteli Shungn jatkuvaa huitimista.

< Älä ole noin tylsä!'' Shung vastasi, muttei ehtinyt sanoissaan loppuun, koska sai tyynystä päähänsä. Mao taktikoi ja antoi nyt vuorostaan Shungle turpaan..

Pian sota loppuikin jo, Mao oli ylivoimainen voittaja.

< Hei! pehmittely yritykset ei nyt auta Shung! En anna sinun sanoa sanaakaan 'hänestä' Cloudille.'' Mao kietäytyi, muttei työntänyt kuitenkaan Shungia kauemmaksi.

< Tiedän, ''Hän'' sanoi samaa puhelimessa, mutta minusta olisi kuitenkin parempi, jos hän tietäisi ja osaisi olla varautunut.'' Shung väitti vastaan. Se ei kuitenkaan päässyt Maon korviin asti.

<Älä ole hupsu.'' Mao sanoi ja antoi pienen poskisuudelman. Hän hän sai Shungn ajatukset muualle, kukapa mies ei suudelmasta menisi sekaisin, sen tiesi kaikki..

<Ööö..'' Shung osassi vain sanoa.. Hän oli nyt mennyttä miestä..

                                         * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

-Mutta kuka hän on?

 

 

+ 2.osan loppu. Ja kysymykseen vastausta on tulossa seuraavissa osissa....